1. |
||||
|
Polttamatonta Savea
Meistä muovautui yhteensopivia
Toistemme käsissä polttamatonta savea
Tässä muodossa ilman toisiamme
ei meitä olisi koskaan ollut olemassa
Ketään ei oo täällä yksin olemassa
Eikä kenelläkään oo täällä mitään omaa
Olevaisuus ainoassa kaikkeuden kudelmassa
Kuin hyttysen toukat houjumme elämänvirrassa
suut ammollaan
Liehun kuin rukouslippu riekaleinen
Satunnaiset sanat viisauden nielee tuuli
mielettömyyden
Mietin mihin meillä on varaa
Kysyn mitä tahtoisit
Vastaat: "Aurinkoisen pellon,
jossa hetki maattaisiin"
Rakkain kietoudutaan toisiimme
Salomonin solmuksi kankaaseen
jumalten myötäiseen
Kosketa mua, on hehkusi kirkkautta
Niin kaunis lanka oot kaikkeuden kudelmassa
Tässä muodossa ilman sinua
Ei minua olisi koskaan ollut olemassa.
- Heikki Hallanoro
|
||||
2. |
||||
|
Mielen Päällä
Pyörteinä tie hiekasta savuaa
Vaarallisen vinhaa ajatukseni kiertävät ovaaliradallaan
Toisillemme vannoimme, että häitämme tanssitaan
Jos elämänviivamme vielä yhteen painautuvat
Luoksesi palaan ulosnaurettuna omasta elämästä
Itsekkäät unelmat amputoituna mielestä
Kai
häitämme tanssitaan, jos vain löydän sinut uudestaan
Häitämme tanssitaan, jos vain löydät minut uudestaan
Ylpein askelin harpoin kunniaani ansaitsemaan
Aikani jaksoin hiekkapölyä puvustani pois sukia
Muiden hyväksynnän sain kuitenkin työllä ostettua
Itseni myyminen palkittiin kunnianosoituksilla
Nyt sukkahousujesi hiekkaisia silmiä suutelen
Heltiää häpeä mielen päältä kyynelinä kielelle
Kai
häitämme tanssitaan, jos vain löydän sinut uudestaan
Häitämme tanssitaan, jos vain löydät minut uudestaan
Vielä tunnistatko minua
Enää kestätkö minun kosketusta
Sukkahousujesi hiekkaisia silmiä suutelen
Kirpoaa muistot mielen päältä kyynelinä kielelle
Ja
häitämme tanssitaan, jos vain löydän sinut uudestaan
Häitämme tanssitaan, jos vain löydät minut uudestaan.
- Heikki Hallanoro
|
||||
3. |
Jalustalla (Ripped)
05:56
|
|||
|
Jalustalla
Voittajat sidotaan pedattuun jalustaan
Mestaruusvyö arvista ommellaan
Jään odottamaan,
kunnes voimat hymyn kantaa
Jään odottamaan,
kunnes yleisö katoaa
Voittaja saa jalustallaan ihailla kukkakimppuaan
Irti juuriltaan kukat kyynelin kastellaan
Jäät odottamaan,
milloin me paetaan
maailmaan
missä ylitsemme painetaan
Rakkain tiedäthän,
kauneus esiin nostetaan
repien irti juuriltaan
ja huolellisesti murskataan.
|
||||
4. |
||||
|
Elämämme laulu
Tukea tuoliltain hain ja sitä sain
sanomaa sinusta odottaessain
Laulun sain takaa virran viimeisen
Se kertoo sinun joen jo ylittäneen
Sua pakoillut oon
taakseni katsomatta
yksinäisyyden iän
Kieltäymykseni muuri
kun ei totuutta siedä
Polvillain
tukea jumalilta hain
Mutta kiitollisuutta sulle
tästä laulusta koin mä vain
Tämä laulu saa
mun muistoni palaamaan
Ne kaiketi sydämeni
katkeruudesta puhdistaa
Rakkain
olen niin pahollain,
etten ollut aiemmin valmis
sun lauluas kuulemaan
Tämä on meidän viimeinen laulu,
rakkautemme airut
Mutta ei lapsistamme ainut,
joka muistoasi kantaa
Tämä on meidän viimeinen laulu,
rakkautemme airut
Rakkaus on lauluista kaunein,
viimeinen ja ainut
Rakkaus on elämämme laulu,
meidän muistotaulu
Lauluista kaunein ja ainut,
joka jälkeemme jatkaa
- Heikki Hallanoro
|
||||
5. |
||||
|
Tulikettu
Tämä laulu kertoo miehestä,
joka omisti elämänsä
hännässään soihtua kantavan
yöllisen aaveen etsintään
Tulikettu voi hännällään sulattaa jään,
joka sinetöi sielumme kaikkeutemme hämärään
Mies oli nuorena sorja poika
koreassa puvussaan, mutta ei
riisudu hän edessä kenenkään,
niinpä hän sydämensä kylmettää
Kunnes eräänä kevään veri tulvi hänen suonistaan
Turhuuksien ahtojäistä tulenpalava aave pelastaa
Kirottuna korpia kiertämään
vuodet vaihtuvat tiheään
Tuliketusta ei nää hän jälkeäkään,
kunnes Pohjolan suot häntä piiritää
Varjo saa taivaan kipinöimään punaista ja vihreää
Taivaantulet noituvat rauhan hänen sydämeensä
Kuin uudelleen syntynyt kulkija
hengittää metsän mukana
Hän oivaltaa,
ettei aavetta voi ansoin saalistaa
Etsijän aarre on avain kaikkien ovien,
jotta luokseen päästää voi Tuliketun taianvoimaisen
Niinpä hän laulaa linnuille ja pedoille
hänen ansoistaan elottomille
Uhrinsa kuin tuomarit
hän kokoaa rotille pidoiksi
Hän luopuu nimestään ja pinoon käy lepäämään
Kaksi päivää hän kuuntelee talttahampaiden kiristelyä
Kunnes kolmantena päivänä varjo lankeaa polttava
Taivaan ja helvetin liitto näin saa loppunsa.
- Heikki Hallanoro
|
||||
6. |
K (Yes)
02:45
|
|||
|
K
Sano kyllä tai ei maailmalle, silti omia menojaan se porskuttaa
Sano kyllä tai ei elämälle, silti tyhjyyden päällä huristaa
Tule mukaan mennään kapakkaan
siellä aamuun asti lauletaan
Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois
Sano kyllä tai ei, synnytäänkö tänne elämää töitä tehden juhlimaan
Sano kyllä tai ei, työt voi oottaa ei ne tekemällä lopu ainakaan
Tule mukaan mennään kapakkaan
siellä aamuun asti tanssitaan
Kuinka turhuus meitä vahintoittaa vois
Sano kyllä tai ei, ei tässä oo varaa alkaa syntyjä syviä miettimään
Sano kyllä tai ei, koska silloin häpeästä happanee pilalle pää
Tule mukaan mennään kapakkaan
siellä aamuun asti huilataan
Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois
Sano kyllä tai ei, nyt kapakkaan mä en tiedä mitään parempaa
Sano kyllä tai ei, helpompaa täällä ei oo mikään muu ainakaan
Tule mukaan mennään kapakkaan
siellä aamuun asti lauletaan
Kuinka turhuus meitä vahingoittaa vois
Sano kyllä tai ei, mutta kerro mitä hävittävää helvetissä on
Sano kyllä tai ei, voin sulle meissä nuhteeseen ruoskimista huomenna on
Tule mukaan mennään kapakkaan
siellä aamuun asti huilataan
Mitä turhuus meitä vahingoittaa vois
Ei lentää täällä saa,
ellei lennä lakkaamatta
Heikoilta siivet katkotaan,
eikö meihin kaikkiin oo varaa
Hetken jos hengähtää,
levähtää
- Heikki Hallanoro
|
||||
7. |
Tie (The Path)
04:02
|
|||
|
Tie
Katson kaihoten kaunista naista
Niin outoa onnea hän säteilee rauhassaan,
että kuinka voisin koskaan
hänelle merkitä mitään
Kuvia suloisia aina haalinut oon,
mutta kerta kerran jälkeen
ne karisseet on pois
Niin kaunis
on tämä huolista kuoppainen tie,
kurjuuden vierellä nauru
Kuolinkellojen rinnalla soi
aina lapsen laulu
Jos tien kyynelvirta katkaisee,
on ystävä silta
Vain hieman voipunut oon
Istuu vanhus pienen talon edustalla
Kuihtuneita käsiään auringossa lämmittää
Kiittää saan
aikaani tässä köyhien hoitolassa
missä nujerretut ihmiset sinnikkäin voimin
ja toivein kuoleman voittaa
ja valoisa elämänhalu toipuvien silmissä loistaa
Niin kaunis
on tämä huolista kuoppainen tie,
kurjuuden vierellä nauru
Kuolinkellojen rinnalla soi
aina lapsen laulu
Jos tien kyynelvirta katkaisee,
on ystävä silta
Murheista mutainen tie,
joskus voimat vie.
Luonasi jos yöpyä saan.
Huomenna kai jatkaa matkaani saan.
- Heikki Hallanoro
|
||||
8. |
||||
9. |
||||
10. |
||||
11. |
||||
12. |
||||
Heikki Hallanoro Finland
Heikki Hallanoro (s. 1980) is musician/writer with degree in astronomy. In his novel Viivalla (On the line) every chapter
has a song. The novel comes with 2 albums Säveltar and Huurrehelmet.
Heikki composes music also for other author's novels. With author Jarmo Stoor he has made two composed novel Haave ihmisestä (Dreaming of a person) and Sieluhäkki (Soul cage) by artist name Latistajat.
... more
If you like Heikki Hallanoro, you may also like:
58918012’s hatred of piano inspired him to build an entire album around the instrument—which, ironically, led to gorgeous music.
go to album
On Christmas Day It Happened So
by MUSIC for ISOLATION
Tokyo group MUSIC for ISOLATION capture the melancholy aspects of the season in these hushed songs with plaintive, minor-key melodies.
go to album
Peripheral
by Grosso Gadgetto & NLC
Eerie dark electronic compositions from this French duo that are as hypnotizing as they are mysterious.
go to album
Collaboration between the avant-garde ambient noise producer and the Portuguese trap producer yields beautiful, deep, cohesive results.
go to album
featured on Bandcamp Radio Feb 3, 2015
go to album
This Chicago (where else?) post-rock group builds wafting atmospheric ambient out of slow drums and a shimmering churn of droning guitars.
go to album
Vol. IX: Music for Cello and Nyckelharpa
by benjin
A fascinating musical conversation between the cello and its lesser-known cousin, the nyckelharpa.
go to album
